<< Takaisin	LEESI Leesin pyhälle Katariinalle omistettu pyhäkkö on rakennettu 1865–1867 välisenä aikana Jumindan kappelin jälkeläisenä. Mallia otettiin pikkusen aikaisemmin (1853) Loksalle rakennetusta uudesta kappelirakennuksesta. Molemmat - sekä Leesi että Loksa - olivat palveluksessa Kuusalun seurakunnan meren rannalla toimivina apukirkkoina. Siitä johtuen niitä sanotaan nykyaikanakin kappeliksi, vaikka seurakuntansa ovat olleet itsenäisiä jo vuosikymmeniä. Vanhan Jumindan kappelin ja uuden kirkon rakentamisen tarina on kirjoitettu Leesin kirkon 50-vosipäiväksi julistettuun laulukirjaan. Sen mukaan ensimmäinen kappeli sijaitsi Jumindan niemen kärjessä ja melkein aina pysäyttivät ohitse kulkevat merimiehet mäen vierellä, kiittivät Jumalaa ja laittoivat antimensa kirstuunsa. Kappelin rakennusaika ei ole tiedossa, mutta jo vuonna 1678 se oli sen verran vanha, että tarvittiin jo uutta. Samana vuotena rakennettiin uusi kappeli Jumindan kylään, mutta toiseen paikkaan. Seuraavan kappelin rakennuskustannukset hoiti senaikainen Kolgan kreivi Gustaw Otto Stenbock. Vuonna 1865 oli myös sekin sen verran iäkäs, että seinänsä ja torninsa olivat vinossa ja myrskyillä kukaan ei uskaltanut lähteä sen sisään. Täten seurakunnan tehtävänä oli suunnitella uuden kirkon rakentaminen. Alkuneuvotteluissa ei päästy sen sijainnista yksimielisyytteen. Niemen itäpuoliset kylät äänestivät Jumindan puolesta, länsipuoliset Leesin puolesta. Viimeksi hyväksyi valtava osa kuitenkin Leesin kylän ja 15. toukokuuta 1865 laskettiin nykyiselle kappelille peruskivi. Rakentaminen otti aikaa noin puolitoista vuotta. 17. syyskuuta 1876 pidettiin viimeiset pöytäjuhlat vanhassa Jumindan kappelissa, 1. lokakuuta vihki Ida-Harjumaan rovasti Berg useiden opettajien läsnäolossaan uuden Leesin kappelin kirkoksi. Rovasti Woldemar Friedrich Kentmann on kirjoittanut kirkon kronikkaan näin, että Leesin kappeli rakennettiin uuden Loksan kappelin mallia noudattaen, mutta mitoiltaan pienempi. Käteisrahaan laskettuna kappelin rakentaminen maksoi 750 ruplaa, joka sisältää 150 ruplaa urkujen rakentamisen. Valtava osa siitä kerättiin vapaehtoisilta lahjoittajilta, 200 ruplaa lahjoitti evankeliumin luterilaisen uskonnon seurakunnan puoliso. Kreivi Stenbock huolehdi materiaalista, osti 100 ruplan edestä eräät käytetyt urut ja maksoi ensimmäisellä rakennusvuodella yhden muuraajan palkan. Noin 100 ruplaa velkoja jäi vihkimisen päivänä myös seurakunnan hoidettavaksi. Pienellä nousulla tie, joka kulkee muinaisten lehmuksien alle suojautuneen Leesin kirkkoportaiden eteen, kulkee pitkään Leesin hautausmaan lävitse - kirkko on rakennettu kylähautausmaan kaakkoiskulmaan. Ollessaan kulkenut tornin alhaalla sijaitsevan eteisen lävitse, voidaan huomata kalkkikiviseinillä rakennuksessa ainokaista suorakaiteen muotoista pohjakaavaltaan pitkäkirkkoa, jota valaisevat suhteellisen avarat, ylhäältä vähän kaarevat ikkunaaukot. Erikseen sijaitseva kuori puuttuu, puuttuu myös sakaristo. Virolaista sukua urkumestarin Gustav Terkmannin (Targamaa) vuonna 1905 rakennetut urut eivät sijaitse länsiparvella, vaan kyljillään miestenpuolisten penkkien edessä. Uruilla on yksi manuaali, pedaali ja 8 soivaa rekisteriä. Pohjaseinän vieressä urkujen kanssa samalla viivalla seisoo värikäs saarnastuoli, jonka kyljen seinäsyvennyksiin ovat mahtuneet Kristuksen ja kolmen evankelistan figuurinikarrukset. Tämä varhaisbarokkinen saarnastuoli sijaitsi vuonna 1864 puretussa Harju-Jaanin vanhassa kirkossa, josta se siirtyi uudelleenrakennettuna - ilman sointuyksikköä ja taiteellisesti viimeisteltyä jalustaa – naapuriseurakunnan hyväntahtoisena lahjoituksena Leesin kirkkoon. Neljäs evankelistan figuuri (Matteus) sijaitsee vielä tänäänkin Harju-Jaanissa. Voi olla, että tämä, vuona 1646 valmistettu puusepän- ja nikarrustyö on tehty Tallinnan senaikaisen tunnetuiman mestasin Tobias Heintzen työpajassa. Uuden kirkon ensimmäinen alttaritaulu oli todennäköisesti tähänastinen Jumindan kappelin “Kristus ristillä” pöytätauluunsa maalattu öljymaalaus peräisin 1600-luvun lopusta tai 19-luvun alusta. Vanhan alttaritaulun sijaille asettui pseudogoottilaisen alttariseinän asentamisen yhteydessä vuona 1884 Tallinnassa toiminut taulutaiteilijan ja piirustuksenopettajan Theodor Albert Sprengelin (1832–1900) kaksiosainen palttina “Pelasta minut, Herra!” (ylhäällä Kristus ristillä). Matteuksen evankeliumin 14, 28-31 aihe, jossa hukkuva Petrus takertuu meriaaltojen armoilla pelastajansa käteen, kuvattiin usein juuri rantakappeleissa. Vanhan alttaritaulun kanssa samanaikaisessa palttinassa ”Kristus ristillä” on tekijän signatuuri Tõno Mick, joka on myös peräisin Jumindan kappelista. Leesin kirkon vanhimpia taide-esineitä ovat tuotu mukaansa Jumindan kappelista, mm. puusta ja uudelleentaottu rahapaketti lahjoituksien keräilyyn, upea kokoelma erittäin vanhoja pöytäkruunuja, useat tinasta maljat ja leivän lautaiset. Erittäin uniikki on eräs kolmihaarainen kynttilänjalka, joka ei sijaitse kirkossa, vaan muualla, suojatummassa paikassa. Tornin alhaalla eteisessä riippuvan kolmimastoisen purjealuksen mallin on valmistanut 1920-luvuilla paikallinen talonpoika Mart Paadimeister.