<< Takaisin	LOKSA Valoisa ja kunnossa Loksan kirkko sijaitsee keskellä vihreyttä ja hautausmaan rauhaa. Pyhälle Maarjalle omistettu uusi pyhäkkö on rakennettu 1847-1853 välisenä aikana. Entinen kappeli ja hautauspaikka sijaitsivat joen oikealla rannalla. Varmaankin tämän paikan hylkäämisen syynä oli saviperäinen maa. Tämä kirkkorakennus on Loksalla olleista kirkoista vähintään kolmas. Vanhimmista, vuona 1765 kirjoitetusta Kuusalun kirkkokirjasta voidaan lukea, että Kuusalun seurakunnalla on ollut kaksi rantakappelia. Toinen, joka on vanhempi, on Jumindan kappeli. Toista, vuonna 1629 korjattua ja Loksalla sijaitsevaa kauniista kappelia tunnetaan pyhän neitsyen nimellä. Kirkkokirjassa mainitun Jumindan kylässä sijaitsevan kappelin jälkeläisenä rakennettiin Leesin kylään vuona 1867 uusi kirkko. Molemmat - sekä Leesi että Loksa - olivat palveluksessa Kuusalun seurakunnan meren rannalla toimivina apukirkkoina. Siitä johtuen niitä sanotaan nykyaikanakin kappeliksi, vaikka seurakuntansa ovat olleet itsenäisiä jo vuosikymmeniä. Kuusalun kirkkokirjasta voidaan lukea myös, että silloin, kun vuonna 1735 merkittiin kirkkokirjaan Loksan varoja, siellä oli ainoastaan eräs pieni kello, yksi tinamalja lautaiseineen ja yksi alttaripyyhe. Varmaankin kappelirakennus itse oli myös huonossa kunnossa, koska kreivi Karl Magnus Stenbock rakennutti 1700-luvun keskellä Loksalle uuden kappelin. Kappeli vihittiin 27. elokuuta v. 1766. Siitä on peräisin nykyisen kirkon oletettava alkuperäinen alttaritaulu, nyt eteisessä oven päällä sijaitseva tuntemattoman taiteilijan suuri temperataulu “Pyhä ehtoollinen. Kristus ristillä” (n. 1780). Nykyistä kirkkoa alettiin rakentaa vuoden 1847 syksyllä, jolloin laskettiin pohjakivi. Kahden vuoden kuluttua rakennuksella oli jo katto ja vuonna 1850 myös torni. Kolme vuotta myöhemmin lopetettiin myös sisä- ja somistustyöt. Vihkimisestä on Kuusalun opettaja Eduard Ahrens kirjoittanut sitä, että 27. syyskuuta 1853 vihittiin kenraali-supermentin herra tri. Reinin, Jõelähtmen opettajan rovasti Schüdlöffelin ja Kadrinan opettajan Helleniusen avulla Loksan kirkko. Kokoontunut seurakunta tuskin mahtui kappeliin, vaikka se oli entistä kappelia 12 neliösyliä isompi. Loksan kirkko on vaatimaton historistinen maakirkko. Yksilaivaiseen pitkittäisrakennukseen yhdistyy länsiosassa pikkuisen esiin pistävä nelikulmainen torni. Salilla on niskahirsikatto. Poikkeuksena kirkolla ei ole sakaristoa. Vaatimattomalle rakennukselle antavat ilmeensä profiloitu katon karniisi, laajat segmenttikaarevat ikkunat, kivilaattaovet ja balusterit tornin luukkuikkunoissa. Kuusitahkoisella pohjakaavalla kanslia rakennettiin kirkkorakennuksen vihkimisen ajaksi ja sen pääkoristeeksi on yksinkertainen stilisoitu liljakuosi sointuyksikön reunassa. Värilliset ikkunaruudut antavat kirkon vaatimattomalle sisustukselle iloisen ilmeen. Kirkon uusi alttaritaulu “Ylösnousemus” on peräisin vuodesta 1888, sen tekijäksi on Tallinnassa toiminut taulutaiteilija ja piirustuksenopettaja Theodor Albert Sprengel (1832–1900). Taulua varten kerättiin 275 ruplaa seurakunnan lahjoituksia. Vuonna 1889 rakennettiin uudelleen kirkon kuoriosa ja hankittiin uudet urut. Viimeisen on rakentanut virolaista sukua urkumestari Gustav Terkmann (Targamaa). Ilmeisesti oli Loksan urkujen rakentamisessa avuksi myös hänen poikansa, vieläkin tuottavampi urkumestari August Terkmann, koska kirkossa olleet soittimet tarvitsivat kuitenkin huolta ja kunnossapitoa. Sitä todistaa myös uruille kiinnitetty messinkilevy Alfred Borgmannin, laivatehtaan saksalaisesta työnjohtajan muistoksi, joka lahjoitti soittimien kunnossapitoon 300 kruunua. Uruilla on 2 manuaalia, pedaali ja 9 soivaa rekisteriä. Urkujen lisäksi kirkon penkkirivien edessä sijaitsee yli 100 vuoden vanha urkuharmoni. Vuonna 1894 laajennettiin kirkon vieressä sijaitsevaa hautausmaata, johon rakennettiin kaksi uutta porttia. Kirkon varoista on Loksalla huolehdittu hyvin. Tallella on vanhasta kappelista peräisin olevat 1700-luvulla Tallinnan tinavalajan Johann George Stierin tehdyt kastemalja (1721) ja kaksi kynttilänjalkaa. Kirkon upeat kattokruunut piilotettiin sodan aikana maahan ja vaikka niiden kristalliriipuskorut särkyivät, voidaan olla niistä ylpeitä myös tänään. Kirkkoon liittyy myös Loksan koulutustien alku – lasten opettamista aloitti vuonna 1867 kirkon laulumies Jakob Janter. Koska kouluhuonetta ei ollut, hän koulutti lapsia 8 vuotta omassa olohuoneessa siihen asti, kunnes ensimmäinen koulurakennus oli valmiina - Kõnnun kunnan kyläkoulu. Lukkari Janterin hartaasta pyynnöstään aloitti opintonsa Tallinnan Konservatorion urkuluokassa Hugo Lepnurm, joka on syntynyt Kolgan kunnassa.